On jälleen aika vuodesta, kun toimialoilla puidaan tulevan vuoden budjettia ja suunnitellaan ensi vuoden tarpeita. Vaikka Espoon kaupungin vuosikate ja tulos ovat olleet kohtuullisen hyvät, maailmalla vellova epävarmuus vääjäämättä heijastuu myös Espooseen vyön kiristymisenä. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen osalta tarvitsemme yhteensä 5,7 miljoonaa euroa lisää, jotta palveluiden leikkauksiin ei tarvitse ryhtyä.
Espoon suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta on ollut kaukaa viisas. Olemme määrätietoisesti hakeneet ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten palvelut on pystytty pitämään korkeatasoisina ja monipuolisina talouden heilahteluista huolimatta. Tilat ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä, jotta turhia seiniä ei tarvitse rakentaa. Kasvavassa kaupungissa ei kuitenkaan voida välttyä uudisrakentamiselta saatikka peruskorjauksilta. Toimivatkin tilat saadaan nopeasti tuhottua huonolla suunnittelulla, kunnossapitoa laiminlyömällä tai virheellisillä menettelytavoilla. Monen espoolaisen koulun katto on hakattu rikki lumenluonnin yhteydessä. Rakennusten kuntoa tulee säännöllisesti valvoa. Ongelman havaitseminen ja nopea reagointi estää isojen vahinkojen syntymistä.
Tilavuokrien nousupaine ensi vuodelle on arviolta 7,9% (joidenkin arvioiden mukaan yli 9%), joten ylimääräisiin arkkitehtuurisiin kikkailuihin ei ole varaa. Kaarevat seinät toimivat esimerkiksi urheiluhallissa, musiikkitalossa tai Kiasmassa, mutta ei tuo lisäarvoa opetukseen taikka päivähoitoon. Suunnittelun, toteutuksen ja rahoituksen tulee kulkea yhdessä, jotta kustannukset saadaan pidettyä kurissa. Muutoin meillä on upeita ulkokuoria, ilman riittäviä resursseja itse sisällön tuottamiseen. Kun uusia tiloja suunnitellaan, tulee ne suunnitella monikäyttöisiksi ja joustavasti muunneltaviksi. Kalliita tiloja ei kannata seisottaa tyhjänä.
Olin lauantaina Helsingin uudessa musiikkitalossa kuuntelemassa Tapiolan Sinfoniettan upeaa konserttia. Kokemus oli vaikuttava, ei ainoastaan onnistuneen akustiikan ja rakennuksen ansioista vaan elävän ympäristön. Taukoajalla valtavista ikkunoista oli miellyttävää katsella kaunista maisemaa, jossa nuoret skeittasivat ja pelasivat jalkapalloa. Urheilu, kulttuuri, liike-elämä, historia ja päätöksenteko samalla alueella sulassa sovussa. Minusta Helsingissä on onnistuttu hyvin luomaan kohtaamisten Kamppi, jossa jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentoi