Suunnittelu, toteutus ja rahoitus tiiviisti yhdessä!

On jälleen aika vuodesta, kun toimialoilla puidaan tulevan vuoden budjettia ja suunnitellaan ensi vuoden tarpeita. Vaikka Espoon kaupungin vuosikate ja tulos ovat olleet kohtuullisen hyvät, maailmalla vellova epävarmuus vääjäämättä heijastuu myös Espooseen vyön kiristymisenä. Varhaiskasvatuksen ja opetuksen osalta tarvitsemme yhteensä 5,7 miljoonaa euroa lisää, jotta palveluiden leikkauksiin ei tarvitse ryhtyä.

Espoon suomenkielinen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunta on ollut kaukaa viisas. Olemme määrätietoisesti hakeneet ratkaisuja, joilla lasten ja nuorten palvelut on pystytty pitämään korkeatasoisina ja monipuolisina talouden heilahteluista huolimatta. Tilat ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä, jotta turhia seiniä ei tarvitse rakentaa. Kasvavassa kaupungissa ei kuitenkaan voida välttyä uudisrakentamiselta saatikka peruskorjauksilta. Toimivatkin tilat saadaan nopeasti tuhottua huonolla suunnittelulla, kunnossapitoa laiminlyömällä tai virheellisillä menettelytavoilla. Monen espoolaisen koulun katto on hakattu rikki lumenluonnin yhteydessä. Rakennusten kuntoa tulee säännöllisesti valvoa. Ongelman havaitseminen ja nopea reagointi estää isojen vahinkojen syntymistä.

Tilavuokrien nousupaine ensi vuodelle on arviolta 7,9% (joidenkin arvioiden mukaan yli 9%), joten ylimääräisiin arkkitehtuurisiin kikkailuihin ei ole varaa. Kaarevat seinät toimivat esimerkiksi urheiluhallissa, musiikkitalossa tai Kiasmassa, mutta ei tuo lisäarvoa opetukseen taikka päivähoitoon. Suunnittelun, toteutuksen ja rahoituksen tulee kulkea yhdessä, jotta kustannukset saadaan pidettyä kurissa. Muutoin meillä on upeita ulkokuoria, ilman riittäviä resursseja itse sisällön tuottamiseen. Kun uusia tiloja suunnitellaan, tulee ne suunnitella monikäyttöisiksi ja joustavasti muunneltaviksi. Kalliita tiloja ei kannata seisottaa tyhjänä.

Olin lauantaina Helsingin uudessa musiikkitalossa kuuntelemassa Tapiolan Sinfoniettan upeaa konserttia. Kokemus oli vaikuttava, ei ainoastaan onnistuneen akustiikan ja rakennuksen ansioista vaan elävän ympäristön. Taukoajalla valtavista ikkunoista oli miellyttävää katsella kaunista maisemaa, jossa nuoret skeittasivat ja pelasivat jalkapalloa. Urheilu, kulttuuri, liike-elämä, historia ja päätöksenteko samalla alueella sulassa sovussa. Minusta Helsingissä on onnistuttu hyvin luomaan kohtaamisten Kamppi, jossa jokaiselle löytyy mielekästä tekemistä.

Koulurauhaa

Kouluvuosi on pyörähtänyt käyntiin ja ihana lämmin kesä on takana. Joka syksy tulee päiviteltyä sitä, kuinka vanhetessa kesät tuntuvat vuosi vuodelta lyhyemmiltä. Alkukesästä tein päätöksen, että rauhoitan kesän sosiaalisen median houkutuksilta ja vietän mahdollisimman paljon aikaa ulkona, poissa tietokoneen ääreltä. Olipa hyvä päätös. Loma tuntui lomalta.

Meidän perheessämme kotipihan uudistusprojekti on ollut kuluneena kesänä koko perhettä yhdistävä hanke. Mahtavaa, että jokainen lapsi on osallistunut edes pieneltä osin pihan suunnitteluun ja toteutukseen. Koti yhdistää ja on tärkeä turvapesä jokaiselle ikään katsomatta. Arkinen yhdessä tekeminen on tärkeää niin lapsille kuin aikuisille.

Espoon kaupunki kampanjoi alkaneena lukuvuonna vanhemmuuden vahvistamisen ja sitä kautta lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta. Espoossa halutaan myönteisellä tavalla herättää vanhempia miettimään, miten lasten ja nuorten hyvinvointiin voi vaikuttaa sekä tarjota tietoa siitä, kuinka kaupungin palvelut voivat tässä vanhempia tukea. Kampanjan kohderyhmänä ovat erityisesti kouluikäisten, mutta myös pienempien lasten vanhemmat. Erityistä huomiota on kiinnitetty ensimmäisen kouluvuoden aikaisen yhteistyön rakentumiseen kodin ja koulun välille mm. vanhempaintapaamisten ja vuorovaikutteisten vanhempainiltojen kautta. Jokaisen uuden 2809 espoolaisen ekaluokkalaisen vanhempien innostaminen mukaan, ei liene vaikeaa. Harmillisen usein innostus kuitenkin lopahtaa alkumetreillä ja vanhempainyhdistysten toiminta pyörii lopulta muutaman aktiivivanhemman varassa. Yhteinen tekeminen luo hyvää kouluilmapiiriä ja ehkäisee muun muassa koulukiusaamista. Tänään Oulussa julistetaan koulurauha. Espoo on mukana tukemassa koulukiusaamisen vastaisesta työtä yhdessä vanhempien kanssa.

Juhlaa suvivirren siivittämänä!

Kouluvuoden viimeiset päivät ovat meneillään. Näyttää siltä, että juhlapäivinä saamme nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä säästä. Espoolaisista lukioista ylioppilaaksi valmistuu yhteensä1466 opiskelijaa. Omnian ammattiopistosta valmistuu 800 nuorta sekä aikuisopiston puolelta 600 ammattilaiseksi. Onnea jokaiselle valmistuvalle. Toivon, että jokaiselle tutkintoon valmistuneelle avautuu mahdollisuus rakentaa tulevaisuus haluamallaan tiellä.

Helsingin Sanomat nosti esille tämän päivän lehdessä kuinka moninaiset käytännöt kristillisten tapojen osalta kouluissa on. Perinteiden merkitystä punnitaan monikulttuurisuuteen ja uskonnonvapauslakiin perustuen. Espoolaisissa kouluissa suvivirsi veisataan ja kulttuuriperinteitä kunnioitetaan. On tärkeää säilyttää kansallinen identiteetti ja antaa lapsillemme mahdollisuus päästä osallisiksi kulttuurimme perinteisiin – olla osana sukupolvien ketjua.

Kesäloma on pitkä ja moni nuori käyttää osan lomasta töitä tehden. Isolle osalle nuorista kuitenkin kesätyöpaikan löytyminen on osoittautunut haasteelliseksi. Espoon kaupunki on nuorten kesätyöllistämistalkoissa mukana maksamalla 300 euroa työnantajalle, joka on palkannut espoolaisen nuoren töihin kesäsetelillä 01.05 - 30.09.2011 välisenä aikana. Työpäiviä on oltava vähintään 15. Kesäseteli on tarkoitettu kaikille vuosina 1993 - 1995 syntyneille espoolaisille nuorille. Kesäseteleitä on jaossa kaikkiaan 900 kappaletta, arvoltaan 300 € /kpl. Vasta vajaa viisisataa seteliä on jaettu. Nuoren, joka ei ole vielä onnistunut saamaan kesätyöpaikkaa, kannattaa käyttää 300 euron kesäseteliä kannusteena palkkaamiselle.

Opettajalle kouluvuoden päätös on haikeaa. ”Omat” opiskelijat lähtevät maailmalle ja tulee miettineeksi, onko omalta osaltaan antanut parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Opiskelijaltani saamani viesti nosti hymyn huulille: ” Suur kiitos sinulle vielä kaikesta, siitä että potkit pyllylle siten, että sain hommat hoidettua ja kaikesta muustakin.” Hyvällä mielin myös open on aika siirtyä kesälaitumille ja valmistella tulevan lukuvuoden opetusta.

Yhteistyötä länsinaapurin kanssa

Espoon suomenkielisellä varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnalla oli eilen vieraita läntisestä naapurista Kirkkonummelta. Askel kerrallaan tiivistämme yhteistyötä lautakuntien kesken. Seminaari oli kaikin puolin antoisa.

Espoon yhteislyseon koulun ja lukion tiloissa lukion tietotekniikan ja matematiikan lehtori Samuli Kauranne havainnollisti, miten teknologiaa voidaan hyödyntää opetuksessa. Espoolaisissa kouluissa puitteet ovat mahtavat. Kirkkonummen kunnan varhaiskasvatuksen johtaja Raili Santavuori puolestaan kertoi, miten medialeikin kautta lapsi jo pienestä oppii medialukutaitoa ja –kriittisyyttä. Molemmissa kaupungeissa osataan ja sitä osaamista kannattaa jakaa. Yhteistyö tuo uusia mahdollisuuksia monipuolistaa palvelutarjontaa, hakea joustavuutta sekä kustannusjärkeviä ratkaisuja. Maantieteelliset rajat tai hallinnolliset rakenteet eivät saa olla esteenä järkevälle kehittämistyölle.

Kiitos vielä Espoon yhteislyseon koulun ja lukion esittelystä yläkoulun rehtorille Paavo Kokkalalle ja lukion rehtorille Saila Posti-Lindströmille. Hienot ja hyvin johdetut koulut!

Länsiväylä ehti ennen aikaisesti uutisoida, että Keski-Espoon koulun nimi muutetaan Suvelan kouluksi. Päätimme kuitenkin sivistystoimenjohtajan esityksestä, että koulun nimi on 1.8.2011 alkaen Kirstin koulu. Samalla koulu muuttuu yhtenäisestä peruskoulusta 1-6 -luokkien kouluksi. Koulun yhteyteen kesällä 2012 valmistuvan päiväkodin nimeksi tulee puolestaan Kirstin päiväkoti. Siispä syksystä osoitteessa Kirstintie 11 sijaitsee Kirstin koulu ja päiväkoti.

Vanhuspalveluihin vaihtoehtoja!

Palvelun tarvitsijalle tulee antaa enemmän valtaa valita mistä ja miten palvelun hankkii. Julkinen sektori ei voi olla kaikkien palveluiden tuottaja vaan vaihtoehtoisia tuotantomalleja tulee tuoda markkinoille yhä enemmän.

Sosiaali- ja terveysministeriö on esitellyt luonnoksen laista, jonka tarkoitus on turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut vanhuksille. Luonnos lähtee siitä, että ikäihmisellä on oikeus hoivaan ja kuntoutukseen. On selvää, että sivistysvaltion tulee huolehtia vanhuksistaan, mutta miten vastata lain edellyttämiin vaatimuksiin? Suuri osa vanhuksista haluaa asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Siihen pitääkin olla oikeus ja mahdollisuus. Entä siinä vaiheessa, kun vanhus ei enää kykene asumaan omatoimisesti kotonaan eri tukimuodoista huolimatta tai kotona asuminen eristää yksinäisyyteen? Yksinäisyys rappeuttaa nopeasti hyväkuntoisenkin.

Yhteistyö yksityisten palveluntuottajien, kolmannen - ja julkisen sektorin kanssa tarjoaa hyvän lähtökohdan innovatiiviselle palvelujen kehittämiselle. Erilaiset kumppanuusmallit soveltuvat sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon hyvin. Palvelun saajalle on sama kuka palvelun tuottaa kunhan se on laadukasta, oikea-aikaista ja kustannusjärkevää.

Joissain kunnissa on otettu käyttöön vaihtoehtoinen ja vapaaehtoinen tapa järjestää palveluita myöntämällä palveluseteli hoiva-asumispalveluihin. Seteli laajentaa asiakkaan valinnanmahdollisuuksia, mutta harkinnanvaraisen setelin myöntäminen on yleensä tarkkaan rajattu koskemaan vain ympärivuorokautista hoitoa tarvitseviin vanhuksiin. Setelin vaikutuspiiriä tulisi laajentaa. Tällöin asiakas voi itse valita tarvitsemansa palvelun ja sen tuottajan omien kriteeriensä perusteella. Alalle syntyy uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia, toimintamalleja ja tervettä kilpailua.  Palveluiden laatuun tulee kiinnittää enemmän huomiota. Tällä hetkellä vain joka kymmenes vanhustenhuollon laitos täyttää hyvän hoidon laatukriteerit.

Monipuolisilla tuotantotavoilla, voidaan paremmin vastata kasvavaan vanhuspalveluiden kysyntään. Oli palvelun tuottaja kuka tahansa, palvelujärjestelmät tulee rakentaa asiakkaita parhaiten palveleviksi, hyvän hoidon laatukriteerit täyttäväksi ja kustannusjärkeviksi myös asiakkaan näkökulmasta.

Koulutuksella rakennetaan unelmia!

Suomi on koulutuksen kärkimaa, jonka tieto-taitoa seurataan maailmalla. Lukematon määrä valtuuskuntia ja tutkimusryhmiä ympäri maailman on käynyt tutustumassa koulujärjestelmäämme ja opettajankoulutukseemme.

Suomalainen yhteiskunta on aina uudistettu koulu edellä. Korkeatasoisen koulutuksen turvaaminen on ollut suomalainen tapa rakentaa kansakuntaa ja hyvinvointia. Tiedolliset ja taidolliset tavoitteet onkin saavutettu erinomaisesti. Kouluviihtyvyys ei kuitenkaan ole lisääntynyt. Uuden oppimisen ja osaamisen kehittämisen tulisi olla mielekästä ja motivoivaa. Oppimisen iloa ja luovuutta on vaikea mitata, mutta Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta niillä on merkitystä enemmän kuin arvaammekaan.

Koulutuksen tulee jatkossakin rakentua tasa-arvoiseen mahdollisuuteen saada opetusta. Koulutuksen tasa-arvo ei kuitenkaan saa merkitä tasapäistämistä. Erilaisuudessa piilee käyttöönottamattomia mahdollisuuksia, innovaattoreita, jotka saattavat tuottaa unelmista uusia ideoita markkinoille. Olemme niin tuudittautuneita korkeisiin PISA-tutkimuksiin, että yksilölliset tavat oppia ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Jos ei pysy muiden mukana, saattaa olla vaikeaa saada muut kiinni ja jatko onkin sitten tervan juontia. Ne joille oppiminen on helppoa, turhautuvat kun eivät pääse etenemään nopeammassa tahdissa. Opetusryhmien tulee olla riittävän pieniä, jotta yksilölliset tarpeet ja luovuus voidaan paremmin huomioida opetuksessa.

Lapset ja nuoret tarvitsevat motivointia ja myönteistä kannustusta itsetunnon raaka-aineiksi. Luomalla hyvä perusta, varmistetaan Suomen menestys tulevaisuudessa. Siihen tarvitaan enemmän kuin hyvät PISA-tulokset.

Rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa rikokseen.

Yleensä ensikertalaiset tuomitaan ehdolliseen, ellei kyse ole hyvin vakavasta rikoksesta. Ensikertalaiseksi lasketaan myös rikollinen, joka ei ole rikoksensa tekopäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana ollut vankilassa. Ensikertalaiset pääsevät ehdottomassakin vankeudessa helpommalla: käytännössä he pääsevät vapaiksi kärsittyään puolet tuomiostaan. Miten voi olla mahdollista että henki- tai väkivaltarikoksesta voi selvitä vain muutaman vuoden rangaistuksella?

Raiskaajat selviävät Suomessa usein ehdollisilla tuomioilla. Tämä sotii ainakin minun oikeustajua vastaan. Raiskauksessa tunkeudutaan ihmisen herkimpään ja intiimeimpään alueeseen. Seksuaalinen hyväksikäyttö on jokaiselle uhrille erittäin vahingoittavaa, puhumattakaan lapsista ja nuorista. Pahimmillaan seksuaalinen hyväksikäyttö traumatisoi ihmisen loppuiäksi. Mielestäni raiskaus on vakava rikos ja sen seuraukset tulisi näkyä myös rangaistuksessa.

Monet oikeusoppineet pitävät lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia liian lievinä. Rikoslain rangaistusasteikko mahdollistaa ankaratkin rangaistukset, mutta käytännössä niitä ei anneta. Rikoksentekijä voi selvitä lapsen elämän tärvelemisestä vain sakoilla!

Rikoskontrollijärjestelmän nettokustannukset valtiolle vuonna 2010 olivat noin 1,5 miljardia euroa. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan suljetuissa laitoksissa vankipäivän hinta oli viime vuonna lähes 200 euroa. Avolaitoksissa vankipäivä maksoi hieman yli 160 euroa ja valvotussa koevapaudessa runsaat 48 euroa. Rangaistuksia päätettäessä ei kuitenkaan esteenä saa olla taloudellisuus etenkään henki- ja väkivaltarikollisten kohdalla.

Rangaistus tulee olla oikeudenmukainen suhteessa teon vakavuuteen. Minulle ihmisen henki ja fyysinen koskemattomuus on pyhä asia, eikä sitä voi rinnastaa esimerkiksi omaisuuteen kohdistuneeseen rikollisuuteen. Henki- ja väkivaltarikoksiin syyllistyneille voidaan tehdä tilaa vankiloihin, mikäli talous- ja nuorisorikolliset ohjataan pakkotöihin. Rangaistuksen täytäntöönpano pitää hoitaa nopeasti ja sen tulee olla konkreettinen ja mielellään myös yhteiskunnalle taloudellisesti tuottava.

Meillä keskitytään liiaksi suojaamaan rikoksen tekijän oikeusturvaa. Rikoksen uhrin on puolestaan selvittävä omatoimisesti muun muassa oman asiansa ajamisesta oikeudessa. Uhrit usein kokevat, että heidän tilanteeseen suhtaudutaan vähättelevästi. Minusta olisi oikeudenmukaisempaa, että uhri saa kaiken mahdollisen tuen yrittäessään jatkaa elämäänsä häneen kohdistuneesta rikoksesta huolimatta. Rikollisten höösäämisen tulee loppua!

Marikan video "Bussissa Jyrkin kanssa"

Marikan vaaliteemoja mm:
(Klikkaa tekstiä lukiaksesi enemmän Sinua kiinnostavasta aiheesta)

• Hyvä koulutusjärjestelmä kasvattaa innovaattoreita

• Lapsiperheen asema paremmaksi - sanoista teoiksi

• Työnteko ja yrittäjyys ovat yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan

• Jokainen työtön nuori on liikaa

• Sairas ei voi odottaa

• Hyvä vanhuus kotona tai kodinomaisessa ympäristössä

• Rikoksista annettavien rangaistusten vastattava yleistä moraalikäsitystä

Tervetuloa keskustelemaan lasten ja nuorten kasvun tukemisesta

Tapiola, Stockmannin aukio, ke 6.4. alkaen klo 16:30

Lapsissa kasvaa tulevaisuutemme.

Millaista tulevaisuutta rakennamme ja kuinka huolehdimme kokonaisvaltaisen kasvun tukemisesta?

Miten varmistamme opetuksen laadun ja monipuolisuuden?

Mikä merkitys on musiikilla ja liikunnalla lasten ja nuorten hyvinvointiin?

Muun muassa näistä aiheista kanssani ovat keskustelemassa Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, viulutaiteilija Lajos Garam sekä entinen huippu-urheilija Asso Erävuoma.

Lämpimästi tervetuloa!

Video Marikan vaalitapahtumasta.

Teemana lasten ja nuorten kasvun tukeminen

Hyvät ideat teoiksi!

Suomesta löytyy ratkaisun avaimet moneen ongelmaan. Ratkaisu ei piile rahallisessa tuessa, vaan osaamisessa ja luonnossa. Suomalaiset ovat olleet monessa mukana: turvaamassa rauhaa, edistämässä kansainvälistä yhteistyötä, kehittämässä innovaatioita ja rakentamassa parempaa maailmaa monin eri keinoin.

Eri alojen osaajista koostunut maabrändivaltuuskunta sai aikaiseksi toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on edistää Suomen taloutta, matkailua ja kansainvälistä asemaa. Toivon, että raportti ei jäänyt hyviksi ideoiksi paperille, vaan konkretisoituu tekoina. Nyt jos koskaan, on oikea aika nostaa esille vahvuutemme.

Maabrändivaltuuskunnan esittämään tavoitemielikuvaan liittyvät oleellisesti luonto ja koulutus. Koulutusjärjestelmämme on maailman huippua. Luonto on suomalaisille tärkeä ja sitä osataan arvostaa muuallakin kuin meillä. Työryhmä uskoo, että hiljaisuuden kokemuksista luonnon rauhassa ollaan valmiita tulevaisuudessa maksamaan. Maailma on tupaten täynnä melskettä ja melua. Ei ole ihme, että me suomalaiset rakastamme maaseudun rauhaa ja aika ajoin vetäydymme mökille omiin oloihimme. Hiljaisuus on hyvä vientituote!

Puhtaan veden merkitys vientituotteena onkin jo oivallettu. Maailmalla pullotettu vesi käy kaupaksi, koska hanavesi on joko huonolaatuista tai pahanmakuista. Kuinka monessa maassa sinä joisit hanavettä?

Entäpä suomalainen ruoka? Suomen metsien ja soiden noin 500 miljoonan kilon vuosittaisesta marjasadosta maahan jää jopa yhdeksän marjaa kymmenestä. Heikompanakin satovuonna luonnonmarjoja riittäisi jokaiselle noin kahdenkymmenen ämpärin verran eli sata kiloa vuodessa, kun yhteensä marjoja syödään nyt vain kahdeksan kiloa. Mustikka ja puolukka – mitä vientivaltteja! Järvikaloja ei ole ymmärretty hyödyntää sitäkään. Italialaiset sentään ymmärtävät antaa arvoa sienisadollemme.

Suomella on myös kaikki edellytykset nousta ympäristöteknologian, uusiutuvien luonnonvarojen energiankäytön ja puhtaiden vesistöjen ykkösmaaksi. Luontoarvojen säilyttämiseksi kannattaa toimia eikä jäädä odottamaan, että Itämeri rehevöityy entisestään tai meillä luonnonvoimat saavat aikaiseksi samanlaista tuhoa kuin tällä hetkellä Japanissa.

Kun on paljon saanut, ei aina huomaa kuinka onnekas on. Visiossa vuodelle 2030 todetaan yhdeksi tavoitteeksi, että suomalainen voi tuntea tosi hyvälle ollessaan suomalainen. Ei tarvitse odottaa niin kauan. Kyllä minusta tuntuu hyvältä olla suomalainen tänä päivänäkin, vaikka ääneen ehkä liian harvoin tulee todettua.

Sairas ei voi odottaa

On syytä herätä pohtimaan keinoja, joilla turvaamme riittävän määrän terveysalan osaajia ja nostamme alan arvostusta. Tulevaisuudessa juuri heitä tarvitaan yhä enemmän.

Luin Hesarin mielipidesivulta erään sairaanhoitajan kertomuksen hänen työpäivästään. Päivän aikana sairaanhoitaja venyy moneen. Työpäivään mahtui lääkkeillä itsemurhaa yrittäneen nuoren auttaminen, neljä viikkoa omissa ulosteissa maanneen miehen peseminen sekä paljon muita potilaita. Rankka homma, johon ei ole monestakaan meistä. Yleisesti hoitohenkilöstöä arvostetaan. Toimivathan he kaikkien arvostamassa ”kutsumusammatissa”. Todellista kutsumusta tarvitaankin hoitamiseen ja hoivaamiseen, kun samalla vastaanottaa narinat huonosta palvelun laadusta ja ylipitkistä hoitojonoista. Huikea parin tonnin palkka kuussa ei kyllä edesauta tätä kutsumusta.

Eräänä lauantai-iltana odotin Jorvin sairaalassa lääkärille pääsyä flunssan jälkitautina sairastuttuani keuhkokuumeeseen. Vaikka ilta oli kohtuullisen rauhallinen, moni oli odottanut lääkärille pääsyä useita tunteja. Eräs heikon oloinen rouva oli jaksanut odottaa, kunnes ei kerta kaikkiaan enää pysynyt pystyssä. Herra perällä lepäsi muovituoleilla ja valitti, että oli odottanut kuusi tuntia nauttimatta murustakaan. Illan aikana näin kyseisellä päivystävällä osastolla ainoastaan kaksi hoitajaa ja ainoastaan yhteen huoneeseen kutsui lääkäri. Tehostaminen ei saa mennä liiallisuuksiin, vaan sairaana tulee saada hoitoa. Vääränlainen tehostaminen uuvuttaa myös hoitohenkilökunnan ja lisää kohtuuttomasti poissaoloja.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus arvioi, että sosiaali- ja terveysaloille tarvitaan vuoteen 2025 mennessä lisää jopa 120 000 työntekijää. Ensimmäisenä ratkaisuksi esitetään yleensä koulutuspaikkojen lisäämistä. Sekin helpottaa, mutta ongelmana Suomessa on kalliisti koulutettujen hoitajien rekrytointi joko ulkomaille tai muille aloille. Tilastotietojen mukaan sairaanhoitajista ja lähihoitajista yli 30 000 henkilöä toimii muissa töissä.

Tulevina vuosina (2010-2023) eläkkeelle siirtymisen kautta poistuu sosiaali- ja terveysalan ammatista yli 40 % työvoimasta. Sairaanhoitajistakin jää eläkkeelle 31 % työvoimasta.
Moni heistä haluaisi olla töissä pidempään. On ehdottoman tärkeää rakentaa toimivia malleja, joilla eläkkeellä olevat työntekijät voisivat osallistua työelämään jaksamisensa mukaan.

Kunnallisten palveluiden osuuden rajaton kasvattaminen ei tule kysymykseen, sillä suuret koneistot ovat usein jäykkiä ja vaikeasti valvottavia. Esimerkiksi HUS:n omistaa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan 26 kuntaa ja sen budjetti kohoaa noin 1,5 miljardiin euroon.

Koulutilat kuntoon!

Helsingin Sanomat (3.3.2011) otsikoi kouluremonttien ahmaisevan pääkaupunkiseudulla jo sata miljoonaa euroa. Korjausvelka kasvaa jatkuvasti. Kiinteistöt rapistuvat, kun kunnossapito laahaa jäljessä. Moni koulu odottaa peruskorjausta ja siinä vaiheessa kun se on ajankohtaista, saattaa korjausaste nousta yli 80 prosenttiin.

Tämän valtuustokauden aikana Espoossa käytetään koulujen peruskorjauksiin yhteensä noin 50 miljoonaa euroa. Vuosina 2005-2008 summa oli noin 30 miljoonaa euroa. Suuremmasta panostuksesta huolimatta, on perusparannuksen tarpeessa useita kouluja, jotka eivät ole mahtuneet investointiohjelmaan. Kun ongelman antaa odottaa se yleensä moninkertaistuu.

Jokaisen koulun laajamittaisen peruskorjauksen kohdalla tulee tehdä arviointi kannattavuudesta. Jos peruskorjausaste nousee yli 70-75 prosenttia eikä rakennuksen säilyttämiselle ole kulttuurihistoriallisia perusteita, on syytä arvioida kannattaako ennemmin rakentaa uutta kuin paikata vanhaa. Uuden rakennuksen käyttöikä on kuitenkin yleensä pidempi. Hintaero vanhan rakennuksen perusparantamisen eduksi saattaa olla vain muutama miljoona euroa hieman laskennan rajauksesta riippuen. Tosin jokainen lisäeuro nostaa niin sanottua sisäistä vuokraa, jota opetustoimi kustakin tilasta maksaa. Se mitä maksamme vuokrana on pois itse opetuksesta. Tästä syystä olemme lautakunta peräänkuuluttaneet tilankäytön tehostamista ja kustannustehokkaita ratkaisuja.

Erittäin huolestuttavaa on, että aivan upouusissa ja kalliissa koulurakennuksissa esiintyy suunnittelu- ja rakennusvirheiden johdosta peruskorjauksen tarvetta jo muutaman vuoden kuluttua valmistuttua. Kaupunki yleensä jää näiden virheiden maksajaksi. Nekin rahat ovat poissa vuosia odottaneiden vanhojen kiinteistöjen peruskorjauksista. Minne on kadonnut rakentamisen laatu?

Monimutkaiset ja vaativat arkkitehtoniset ratkaisut, joissa ei ole otettu huomioon käytännönläheisyyttä ja toiminnallisuutta, sopivat huonosti koulusuunnitteluun. Koulutilat ovat päivittäin kovalla kulutuksella. Koululaisillemme riittävät hyvät, toimivat ja tarkoituksenmukaiset perustilat mahdollisimman lähellä kotia, kunhan ne ovat terveet ja turvalliset.

Työnteko ja yrittäjyys ovat yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan.

Suomi tarvitsee kipeästi osaavia ja motivoituneita tekijöitä. Väestö ikääntyy ja työmarkkinoilta poistuu työntekijöitä enemmän kuin sinne siirtyy. Saadaksemme tilanteen tasapainoon tulee nuoret saada töihin heti koulun jälkeen, kannustaa erilaisin mallein senioreita työskentelemään pidempään sekä ideoimaan keinoja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymiseen.

Työnteon tulee olla aina taloudellisesti kannattavampaa kuin kotiin jäämisen. Toimeentulon lisäksi työntekijät arvostavat työn merkityksellisyyttä, työilmapiiriä ja työelämän joustoja. Työnantajien kannattaakin miettiä erilaisia malleja tehdä työtä. Tekniikka mahdollistaa työn tekemisen muuallakin kuin kahdeksasta neljään toimistossa.

Jos halutaan pitää eläkeikää lähestyvät pidempään työelämässä, on aika miettiä kannusteita ja työkykyä ylläpitäviä toimia. Vanhempia ihmisiä ei motivoida rahalla. Olisi aika ideoida malleja, joilla virkeitä senioreitamme saadaan vapaaehtoisesti pidentämään työuria. Sitä paitsi vapaaehtoistyökin on tärkeää työtä, jota moni eläkkeelle siirtynyt tekee tälläkin hetkellä.

Tulee muistaa työkyvyttömyyden olevan merkittävin ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen syy. Suomessa vanhuuseläke alkaa 63–68 -vuotiaana, mutta työkyvyttömyyseläkkeiden vuoksi eläkkeelle jäädään keskimäärin alle 60-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 270 000 suomalaista eli joka viides eläkkeensaaja. Yli kolmannes heistä olisi halukkaita ja kykeneväisiä työskentelemään ainakin jossain määrin. Työssä pysyminen ja työkyvyn tukeminen on myös työntekijän etu. Työ varmistaa työkyvyttömyyseläkettä paremman ansiotason. Työ myös ehkäisee syrjäytymistä ja tukee terveyttä. Erityisesti nuoret työkyvyttömyyseläkkeellä olevat tulisi saada kiireesti työelämän piiriin.

Uusien yritysten syntyminen ja vanhojen jatkuvuuden turvaaminen ei ole tärkeää ainoastaan kansantalouden kasvulle. Moni vanha sukuyritys on yhä merkityksellinen kansalliselle identiteetillemme. Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät, luovat hyvinvointia ja uusia menestymisen mahdollisuuksia.

Julkinen sektori tarjoaa palveluita ja rahoitusta yrittäjille. Tarjonta on yhtä sillisalaattia. Toimijoita ja päällekkäisiä toimintoja on likaa. Mikäli halutaan toimia yrittäjäystävällisesti, tulee aputoiminnot keskittää yhteen osoitteeseen. Kyseisen tahon tulee avustaa esimerkiksi alkavan yrityksen kysymyksissä, kasvuyrityksen tai kansainvälisille markkinoille tähtäävän yrityksen avustamisessa, perheyrityksen sukupolvenvaihdoksessa jne.

Sen lisäksi että yrittäjät työllistävät ja pitävät talouden rattaat pyörimässä, moni heistä on valmis antamaan oman panoksensa yhteisvastuullisiin hankkeisiin. Taannoin suomalainen muuttoalan yritys tarjosi talkooapua koulujen muuttopuuhissa, kun kuntasäästökeskustelu kävi kiivaimmillaan. Eräs suomalainen leivonta-alan yritys on hiilineutraalin elintarviketuotannon uranuurtaja. Yhden suomalaisen nuoren yrittäjänaisen yritys myy käsintehtyjä kodin sisustustuotteita ja asusteita pyrkimyksenä tarjota mahdollisuus Intian maaseudulla asuville työskennellä kotonaan tai kotikylissään. Näitä suomalaisia yrittäjiä on paljon.

Meidän tulee varmistaa, että suomalaisella yrittäjyydellä on jatkossakin menestymisen mahdollisuudet. Kotimaiseen osaamiseen ja omistamiseen kannattaa panostaa.

Jokaiselle nuorelle on löydyttävä jatko-opiskelupaikka

Tänään käynnistyy toisen asteen yhteishaku, jossa haetaan toisen asteen ammatilliseen peruskoulutukseen ja lukiokoulutukseen. Pelkona tänäkin vuonna on, että osa nuorista jää ilman jatko-opintopaikkaa. Jokaisen peruskoulunsa päättävän nuoren tulee edetä jatko-opintoihin ja jatko-opintopaikan olisi oltava kohtuullisen matkan päässä kotoa. Moniko 15 vuotias on kypsä elämään erossa vanhemmistaan? Ammatillisten oppilaitosten paikkoja tulisi kohdentaa sinne missä on kysyntää ja niihin oppilaitoksiin, joilla on mahdollisuus tarjota opetusta enemmän kuin mitä järjestämislupa tällä hetkellä mahdollistaa.

Työikäisten määrä vähenee väestön vanhetessa. Yhä keskeisemmäksi nousee työvoiman määrällinen ja laadullinen ennakointi. Koulutuksen sisältöjä tulee jatkuvasti kehittää ja koulutusmääriä mitoittaa työelämän tarpeiden mukaisesti yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Se mitä opetetaan tulee olla ajantasaista, mielellään askeleen edellä ja se miten opetetaan tulee huomioida yksilölliset tavat oppia. Meitä ei ole veistetty samasta puusta. Yksi oppii lukemalla, toinen tekemällä – Tärkeintä on oppiminen ja ilo oppia uutta. Tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän ja taitoja ei opita oppikirjasta. Oleellista on haastaa kysymään ja kyseenalaistamaan, etsimään ja keksimään sekä toimimaan yhteistyössä muiden kanssa parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Amiksen suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Ammatillisen koulutuksen monet mahdollisuudet ja valmistuminen suoraan ammattiin houkuttelevat nuoria. Opiskelijat toivovat mahdollisuutta suorittaa pääopintojen ohella eri koulutusalojen tutkinnon osia, jolloin esimerkiksi talonrakentaja voi saada pintakäsittelyn osaamisen tai parturi-kampaaja liiketoimintaosaamisen perusvalmiudet. Yrittäjyysohjausta tulee lisätä kaikille aloille, sillä jopa 50 % ammattikoululaisista näkee itsensä tulevaisuudessa yrittäjinä.

Ammattiopintojen vetovoimasta huolimatta opintonsa keskeyttäneiden määrä on pysynyt kohtuullisen korkeana. Syynä on pitkälti se, että moni ei pääse haluamalleen alalle jolloin opiskelumotivaatio kärsii. Osa syynä on tiedon puute. Koulutusvalinnat tehdään enemmän kavereiden mielipiteiden ja ammatin mielikuvan kuin esimerkiksi työllistymistodennäköisyyden perusteella. Nivelvaiheen opinto-ohjauksen rooli on keskeinen jatko-opintoja suunniteltaessa.

Opettajana tulee pohtineeksi arvostetaanko ”ilmaista” koulutusta riittävästi? Maksutonta koulutusta ja kouluruokaa, opintososiaalisia etuuksia ja opiskelijaterveydenhuoltoa pidetään itsestään selvyytenä. Suomalaisiin toisen asteen ja korkean asteen kouluihin haetaan ulkomaita myöten ”ilmaisen” koulutuksen toivossa.

Tärkeintä on, että jokainen suomalainen nuori päätyy oman alansa opin-ahjoon. Koulu on aina parempi kuin kortisto. Sitä paitsi tarvitsemme rautaisia ammattilaisia, joilla on osaamisen lisäksi motivaatiota kehittyä työssä, innovoida ja iloita tekemisestä.

Ruokaketjun läpinäkyvyyttä tulee lisätä. Puhdas ruoka kunniaan!

Ylen Silminnäkijä ohjelma nosti esiin meidän suomalaisten hyväuskoisuuden ruoan suhteen. Mielikuva syömämme ruoan luotettavuudesta, puhtaudesta ja turvallisuudesta rapistui kerta heitolla. Ei ihme, että allergiat, suolisto-ongelmat ja vakavat sairaudet kuten syövät ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Sairauksista huolimatta lisäaineiden käyttö tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi aspartaaminia lisätään laajalti virvoitusjuomiin ja kevyttuotteisiin. Natriumglutamaattia puolestaan maustamaan ruokaa. Muuntogeenisten elintarvikkeiden osuus on noussut.

Uskomme markkinalupauksiin emmekä juurikaan kyseenalaista pakkauksen luotettavuutta. Erityisesti valmisruokien markkinoinnissa keinot kuin keinot tuntuvat olevan sallittuja. Katse osuu isolla tekstillä painettuun lupaukseen. Kuinka moni ruokakaupassa ehtii perehtyä tuotemerkintöjen pieniin printteihin saatikka ymmärtää jokaisen merkin sisällön? Ruokaketjun läpinäkyvyyttä tulee lisätä ja terveydelle vaaralliset tuotteet poistaa valikoimasta.

Suomalaisella maataloudella ja elintarviketeollisuudella on hyvät mahdollisuudet nostaa puhdas ja myrkytön suomalainen ruoka arvoonsa. Meillä on metsät täynnä marjoja ja sieniä, hyviä kalavesiä ja puhdas luonto. Puitteet ovat olemassa, niiden hyödyntäminen vain on jäänyt liian vähäiseksi.

Kotikokkauksesta on tullut monelle rakas harrastus. Hienoa, että myös nuorten keskuudessa ruokakulttuurin arvostus on kasvanut. Kotitaloudesta on tullut suosittu aine kouluissa ja alan ammatillisista oppilaitoksista haluttuja opinahjoja. Harmillisen moni nuori kuitenkin jättää terveellisen ruoan väliin ja valitsee mieluummin pikaruoan limulla.

Ruokakulttuuri muuttuu vaikkakin hitaasti. On aivan erilaista nauttia hyvistä raaka-aineista valmistetusta ruoasta kuin valmislaatikosta, joka on pikalämmitetty mikrossa. Hyvää ja terveellistä ruokaa osaan minäkin arvostaa vaikka myönnän etten suinkaan ole parhaimmillani hellan äärellä. Onneksi lapset ovat perineet isältään innostuksen kokkaamiseen ja uusien reseptien testaukseen. Ehkäpä vielä saavat rohkaistua äidinkin mukaan.